Harjoittelu Kommilan hammashoitolassa 11.2-22.2.2013

Ma 11.2.

Lähdin ensimmäisenä päivänä töihin avoimin mielin. Olin sopinut, että menen hoitolalle puoli kahdeksaksi. Odotin toista ryhmäläistäni, joka oli samassa harjoittelupaikassa. Heti hammashoitolaan saapuessamme lähdimme katsomaan, missä pukukopit sijaitsevat. Meitä opasti suuhygienisti Elina. Pukukopeille oli aikamoinen matka, sillä ne ovat toisella puolella sairaalaa. Vaatteiden vaihdon jälkeen kiersimme Kommilan hammashoitolan ja tutustuimme henkilökuntaan. Hammashoitola ja sen henkilökunta olivat jo ennestään tuttuja, sillä olin käynyt hoidattamassa omia hampaitani pikku tytöstä asti siellä ja äitini työskentelee hammashoitajana samassa paikassa. Paikka oli kuitenkin jonkin verran muuttunut sitten viime käynnin. Hoitolakierroksen jälkeen joimme kahvit ja teet.

Tiesin, että saamme harjoittelun aikana jossakin vaiheessa käydä katsomassa eri toimenpiteitä. Kerroimme, että haluamme tutustua harjoittelun aikana mahdollisimman paljon hammashoitoon liittyviin asioihin. Yllätyin, sillä heti alkuun pääsin seuraamaan hammaslääkärin ja – hoitajan työskentelyä sivusta. Ensimmäisenä oli vuorossa paikkaus-asiakas. Oli hyvä, että hammaslääkäri selitti työtä tehdessä, mitä eri instrumentteja ja vaiheita toimenpide sisälsi. Minut yllätti se, että paikkaukseen sisältyy niin paljon instrumentteja. Moni niistä oli sellaisia, joita emme olleet vielä käyneet läpi koulussa. Selvisi myös, että toimenpiteessä avustanut hammashoitaja oli kolmannen vuoden suuhygienistiopiskelija Savoniasta. Hän kertoi muun muassa olleensa vaihdossa Keniassa.

Harjoittelua valvova suuhygienisti ehdotti, jos harjoittelisimme statuksen tekoa Efficalla. Hän luetteli hammaslääkärin malliin hampaita ja niiden vaivoja. Statuksen teko tuntui yllättävän helppoa.

Päivän parhaat jutut sattuivat alle 5-vuotiaan sekä 90-vuotiaan paikkauspotilaiden kohdalla. Pieni potilas hymyili sekä tultaessa huoneeseen että huoneesta poistuttua. Lääkäri kertoi, että kyseinen poika oli ollut puoli vuotta aikaisemmin niin arka, että häntä hoidettiin äidin sylissä. Taisi Angry birds -tarrat ja mummon lupaama yllätys motivoida aika paljon. Iäkkäämpi potilas kertoi vuosien takaisia kokemuksiaan Helsingin yliopiston hammaslääkärin tarkastuksesta.

Ti 12.2 ja Ke 13.2

Toisena päivänä saimme mennä toisen harjoittelijan kanssa samaan huoneeseen seuraamaan kirurgiaan erikoistuneen hammaslääkärin työskentelyä sivusta. Aamu lähti käyntiin melko hitaasti, sillä kaksi ensimmäistä asiakasta ei tullut paikalle varattuna aikana. Toiselle asiakkaista olisi tehty kirurginen toimenpide ja toiselle paikkaus. Asiassa harmitti vieläpä se, että asiakkaat eivät ilmoittaneet poisjäännistään. Kello olikin sitten jo niin paljon, että päätimme lääkärin ja hammashoitajan kanssa mennä kahvitauolle. Kahvittelun jälkeen seurasimme lääkkeenvaihtoa. Se oli todella mielenkiintoista

Tutustuin myös juuri valmistuvan hammaslääkärin työskentelyyn. Nuori hammaslääkäri olikin osittain tuttu, sillä hän oli isosiskoni entinen lukiokaveri. Pistin merkille, että nuoremmalla hammaslääkärillä meni samanlaiseen operaatioon kauemmin kuin vanhemmalla. Tämä nuorempi hammaslääkäri osasi kuitenkin työnsä todella hyvin. Mietin jälkeenpäin, että miten paljon kokemus kartuttaa taitoa. Vanhemman ja nuoremman hammaslääkärin työskentelyssä on jonkin verran eroa.

Keskiviikkoaamun olin harjoittelua valvovan suuhygienistin, Elinan, seurassa. Asiakkaina oli pääosin yläkoululaisia ja vanhempia ihmisiä. Sain myös tehdä pasta putsin suuhygienistille. Viimeksi hampaiden puhdistus ei onnistunut niin hyvin kuin nyt. Sanoinkin suuhygienistille, että meillä taisi koulussa olla liikaa kierroksia, sillä kaikki tahna lensi ympäri naamaa. Sain myös hyviä vinkkejä eri toimenpiteistä. Iltapäivän seurasin hammaslääkärin tekemiä kasiluokkalaisten tarkastuksia. Samalla näin statuksen tekoa.

Kahvi ja ruokatauolla on mahdollisuus lukea hammaslääkäri lehtiä. Niissä on paljon kaikkea uutta ja jännää. Luin muun muassa artikkelin tutkimuksesta, jossa kerrottiin oikomishoitoja saaneiden lasten kärsivän vähemmän hammaslääkäripelosta. Sain lisäksi joitakin ideoita opinnäytetyön aiheeseen liittyen.

Kävimme toisen harjoittelijan kanssa päivän aikana tutustumassa Kommilan isoon välinehuoltokeskukseen. Itse hoitolan puolella on pienempi välinehuoltohuone. Meille kerrottiin miten puhdistusprosessi etenee likaiselta puolelta steriilille. Steriilille puolelle ei päästetty ulkopuolisia kontaminaatioriskin vuoksi. Totesimme, miten paljon kaikkea muistettavaa välinehuoltajilla on kuten kaikki lämpötilat ja minne kukin instrumentti menee.

To 14.2 ja Pe 15.2

Torstaina menin suoraan oikojan huoneeseen. Vuorossa oli sinä aamuna enimmäkseen kontrollikäyntejä. Oli kiva nähdä oikomista toisesta näkökulmasta, sillä itselleni on tehty paljon oikomishoitoja. Aamupäivällä lähdimmekin sitten suuhygienistin mukaan koululle, jossa hän piti neljäs luokkalaisten valistustunnin. Yllätyin, miten kiinnostuneita oppilaat olivat osallistumaan ja kyselemään. Suuhygienisti näytti heille kuvia karioituneista ja eroosioituneista hampaista. Kuvat taisivat tehdä vaikutuksen, sillä ilmeet olivat sen mukaisetkin.

Iltapäivällä sitten kävimme tutustumassa röntgeniin. Röntgenhoitaja kertoi miten hampaiden kuvauslaite toimii. Kysyimme paljon kaikkea mitä päähän tuli aiheeseen liittyen. Saimme tietää esimerkiksi laitteiden hintoja. Halvimmat niistä laitteista olivat 300 000 euroa. Saimme nähdä myös suuren kerroskuvauslaitteen. Suurin yllätys oli sen hinta: sellaiset maksavat ainakin 4 miljoonaa euroa. Käyntimme aikana kuvauksessa kävi kaksi potilasta hammashuoltolasta. Olimme nähneet aiemmin röntgenkuvia läheltä, mutta nyt pystyimme näkemään myös kuvankehittelylaitteiston ja kuvat heti kehityksen jälkeen.

Olin odottanut koko viikon, että pääsisin näkemään myös kirurgiaa. Perjantaina pääsin sitten seuraamaan kirurgista toimenpidettä sivusta tai oikeastaan melko läheltä. Potilaalta piti poistaa kolme hammasta märkimisen takia. Leukaluu oli se verran sulanut, että siinä oli suuri murtumisriski. Välillä tuntui inhottavalta potilaan puolesta, sillä operaatio näytti niin kivuliaalle perinpohjaisesta puudutuksesta huolimatta, ja tulehdusta riitti pitkän matkaa syvälle leukaluuhun asti.

Ma 18.2 ja Ti 19.2

Maanantaiaamun aloitin leikkelemällä varastoon pieniä valkoisia kuppeja, joita käytetään fluorilakkauksessa. Täyttelen varastoja sekä laitan puhtaita instrumentteja paikoilleen aina ns. luppoajalla. Suurimman osan päivästä olin suuhygienistin seurassa, jolloin sain myös auttaa viemään likaisia instrumentteja välinehuoltoon ja tekemään väli- sekä loppupyyhinnät.

Myös tiistaina olin suuhygienistin seurassa. Hän teki sinä päivänä enimmäkseen hammaskiven poistoa. Ajattelin, että pyrin käymään jokaisen suuhygienistin luona, jotta näkisin mahdollisimman paljon eri toimintatapoja (valmistelut, välipyyhinnät, instrumenttien käyttö jne.). Näin tuona päivänä hammaslääkärin huoneessa ollessani lisää statuksen tekoa, sillä silloin oli kahdeksas luokkalaisten tarkastuksia.

Ke 20.2 ja To 21.2

Keskiviikkona olin oikojan seurassa. Tällä kertaa näin kontrollikäyntien sijaan prakettien laittoa ja muiden kojeiden käyttöön ottoa. Menin katsomaan välillä suuhygienistin tekemää oikomishoitoa. Suuhygienisti teki muun muassa ensin tarkastukset ja puhdistukset, joiden jälkeen asiakas meni melkein heti oikojan hoitoon.

Torstai oli sitten aivan toisenlainen päivä. Ensiksi menin seuraamaan profiilin ja hampaiden kuvausta järjestelmäkameralla. Sain auttaa asiakkaan huulten venytyksessä. Aamulla ehdin myös laittaa turbiinien päitä ja instrumentteja omille paikoilleen. Sitä tein aina kun ne olivat tulleet pesusta ja olen itse sattunut olemaan instrumenttihuoneessa. Sain myös tehdä eräälle asiakkaalle pasta putsin yläpuolen hampaisiin ja tutustua tarkemmin effica-järjestelmään. Jännitti hieman, että roiskuuko kaikki pastat asiakkaan kasvoille. Näin ei kuitenkaan käynyt ja sain puhdistettu hampaat melko hyvin. Kuitenkin puhdistusta on vielä jonkin verran harjoiteltava.

Näin myöhemmin päivystysajalla kahden hampaan samanaikaisen poiston. Asiakkaana oli ehkä noin keski-ikäinen mies, jonka leukaa ja hampaita oli särkenyt jo viikon ajan. Tulehduksen ja karieksen takia hampaita ei voitu enää pelastaa. Asiakas oli kovissa kivuissa, joten muutama ampulli puudutusainetta ei ihan riittänyt. Kipu oli niin kova, että asiakas joutui puristamaan nyrkkejään yhteen. Muutama voimasanakin pääsi siinä tilanteessa asiakkaan suusta.

Loppupäivästä menin sitten seuraamaan nuoren vastavalmistuvan hammaslääkärin hommia. Vuorossa oli hampaan paikkausta. Tämä hammaslääkäri ja hänen seurassaan ollut hammashoitaja osasivat keventää tunnelmaa niin, että asiakaskin tuli hyvälle mielelle. Harjoittelun aikana on ollut hymy herkässä juuri mahtavan henkilökunnan takia. Uskon, että huumori auttaa suurinta osaa asiakkaista kohtamaan hammashoitolakäynnit mielekkäämpänä. Autoin myös täyttämään parin huoneen instrumentti varastoa ja tekemään loppupyyhinnät. Toiseksi viimeinen päivä olikin sitten jo pulkassa.

Viimeinen harjoittelupäivä pe 22.2

Viimeisenä harjoittelupäivänä pääsin puoli tuntia aikaisemmin, sillä tein aiemmin viikolla pidemmän päivän. Olin avustamassa suuhygienistiä kuvien ottamisessa, olin toisen suuhygienistin huoneessa seuraamassa tarkastuksia ja väliaikaisen paikan laittoa sekä katsoin hampaanpoistoa hammaslääkärin huoneessa.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli todella mielenkiintoinen ja mukava kokemus. Sain tarkemman kuvan suuhygienistin ja muiden hoitolan työntekijöiden toimenkuvasta. Sain nähdä ja kokea paljon uutta. Koulussa opitut asiat auttoivat ymmärtämään joitakin toimenpiteitä ja ammattislangia. Tapasin ja tutustuin uusiin ihmisiin. Sain myös hyviä neuvoja opiskeluun ja työelämään liittyen. Opin monien eri hammashoitolan työntekijöiden työskentelyä seuratessa, että aina ei ole vain yhtä tapaa tehdä asioita vaan välillä on käytettävä luovuutta hyväkseen.