Nämä kuluneet kolme ja puoli opintovuotta  ovat kuluneet vauhdilla. Välillä havahtuu huomaamaan, miten nopeasti aika oikeasti kulkee. Paljon on tullut opittua ja koettua.

 

Ensimmäinen kuukausi opinnoista meni totuteltaessa itsenäiseen elämään ja uuteen kouluun. Muistan vielä, kuinka opettelimme suun ja hampaiston rakenteita ensimmäisillä suuhygienistin koulutukseen liittyvillä luennoilla.  Muistan, kuinka osasin luetella latinaksi kaikki sydämen osat. Latinaksi ne eivät kuitenkaan enää muistu mieleen yhtä hyvin kuin suomeksi.

 

Stressinsietokyvyn olen huomannut nousseen, kun olen välillä joutunut harrastamaan multitaskingia. Toinen opiskeluvuosi olikin aika stressaavaa aikaa, koska meillä oli päällekkäin samaan aikaan menossa monia ryhmätöitä, verkkokursseja, valinnaisia kursseja ja hankeopintoja. Aika paljon aikaa meni tietokoneen ääressä tehden koulutehtäviä. Lisäksi koulupäivät saattoivat venyä pitkiksi. Stressi näkyi eräänlaisena väsymyksenä, hermostuneisuutena ja jännityksenä. Nyt jälkikäteen ajatellen tuosta ajanjaksosta oli hyötyä, koska nykyään tiedostan paremmin omat rajani.

 

Hankeopinnot kuuluvat kaikkien Savonian terveysalan opiskelijoiden opintoihin. Suoritin hankeopintoni neljän muun terveysalan opiskelijan kanssa järjestämällä opettajille muuttojuhlan vanhan koulun tiloissa. Terveysalan kampus siirtyi uusiin tiloihin, joten henkilökunnalle haluttiin järjestää koulun jäähyväisjuhla. Valinnaisina kursseina kävin viittomakielen kurssin sekä tartuntataudit Suomessa ja ammattitaudit Suomessa -kurssit.

 

Jos minun pitäisi valita paras opintovuosi, se olisi varmasti lukuvuosi 2014-2015. Silloin meillä oli yli 7 kk käytönnönharjoittelua yhteensä. Opin todella paljon käytännön kautta. Olihan meillä silloinkin jotain teoriakursseja ja tietenkin opinnäytetyön työstämistä. Harjoittelu tasapainotti hyvin koulunkäyntiä. Syyslukukauden 4 kk:n harjoittelussa oppi valtavasti. Tekniikat ja kirjaustavat kehittyivät. Ja mikä tärkeintä: potilaan kohtaaminen luonnollistui.

 

Kaiken kaikkiaan opintovuodet ovat olleet antoisia. Olen tutustunut hienoihin ihmisiin ja paikkoihin. Mielestäni olen valinnut itselleni juuri oikean alan, jossa on mahdollisuus jatkuvasti oppia uutta ja kehittää itseään. Suuhygienistin koulutuksesta on ollut hyötyä myös muussa elämässä. Olen pyrkinyt ohjaamaan sukulaisia, ja etenkin siskon lapsia suun hoidossa. Olen ollut alan töissä joko hammashoitajan tai suuhygienistinä. Kesän 2015 aikana huomasin, kuinka paljon omat taidot vahvistuivat, kun tein itsenäisiä potilastöitä. Suuhygienisti tekee työpaikasta riippuen myös avustajan töitä. Hammashoitajan sijaisuudet ovat olleet siis oiva väylä kehittää avustajan taitoja.

 

Olen valmis muuttamaan opintojeni jälkeen toiselle paikkakunnalle töihin. Sopeudun aika hyvin eri paikkoihin. Minulla on kokemusta työskentelystä isommilla paikkakunnilla (kuten pääkaunkiseudulla), ja olen itse pienemmältä paikkakunnalta kotoisin. Olen tottunut matkusteluun, sillä käyn säännöllisesti sukulaisten luona Vantaalla, Varkaudessa, Kuopiossa ja Tampereella. Lisäksi ystäviäni asuu eri puolilla Suomea.

 

Työharjoittelut

 

Ensimmäinen harjoittelu oli viikon kestävä tutustuminen hammashoitolassa. Olin tuolloin yhden kurssikaverini kanssa Varkauden suun terveydenhuollossa. Avustin välinehuollossa sekä pääsin seuraamaan hammaslääkärin työskentelyä ja osallistumaan suuhygienistin suorittamiin oikomishoidollisiin kuvauksiin. Kävin tutustumassa terveyskeskuksen välinehuoltoon ja röntgenosastoon. Tuon tutustumisjakson aikana sain tuntumaa suuhygienistin työstä ja suun terveydenhuollon toiminnasta.

 

Toisen vuoden keväällä meillä alkoi ensimmäinen klinikkaharjoittelu Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen opetusklinikalla. Olimme ennen sitä harjoitelleet viereisessä simulassa toimenpiteitä Kalle-nukeilla ja toisillamme. Oli kieltämättä aika jännittävää hakea ihka ensimmäinen virallinen potilas odotusaulasta.

 

Tuon klinikkaharjoittelun aikana teimme yhteistyötä samassa tilassa harjoittelevien hammaslääketieteen opiskelijoiden kanssa. Siinä oppi tekemään yhteistyötä sekä konsultointitaitoja. Lisäksi meidät shg-opiskelijat oli jaettu pareittain uniitteihin. Potilaita meillä oli niin, että toisella oli potilas aamupäivällä ja toisella iltapäivällä. Toinen avusti alku- ja lopputarkastuksien kirjauksissa. Oli todella hyödyllistä työskennellä pareittain, koska siinä sai samalla vertaisarviointia. Toinen pystyi esimerkiksi kommentoimaan ergonomista työskentelyä. Klinikkaharjoittelun perään alkoi heti tk-harjoittelu, jonka suoritin Vantaalla.

 

"Miksi juuri Vantaalle?", monet kysyivät. Siksi, koska halusin tutustua suuremman ja minulle tuntemattoman kaupungin suun terveydenhuollon toimintaan. Lisäksi minun oli mahdollisuus asua siskoni perheen luona harjoittelun ajan. Ja jos on tuollainen tilaisuus, niin miksi sitä ei hyödynnä. Lupauduin vastapalveluksena hoitamaan siskon lapsia ja koiria sekä osallistumaan ruokaostoksiin ja kotitöihin. Pääsin harjoittelussa osallistumaan sellaisiin toimenpiteisiin, joihin en olisi voinut osallistua monessa muussa hoitolassa. Ohjaajani oli suunnitellut minulle todella monipuolisen harjoittelun. Pääsin osallistumaan anestesia- ja ilokaasuhoitoon, monikulttuuristen ihmisten kohtaamiseen sekä monihuonemalliin. Harjoittelun aikana sain lisää perspektiiviä työskentelyyn, ja olen todella kiitollinen saamastani kokemuksesta.

 

Viimeinen klinikkaharjoittelu oli saman vuoden keväänä. Samaan aikaan klinikassa harjoittelivat vuotta myöhemmin aloittaneet shg-opiskelijat. Meidät jaettiin pareittain niin, että samassa uniitissa työskenteli shg-opiskelija nuoremmasta ja vanhemmasta ryhmästä. Kokeneempana opiskelijana pystyin kehittämään omia ohjaustaitojani. Samalla "nuorempi" opiskelija sai vertaistukea ensimmäisessä klinikkaharjoittelussaan. Pystyin hyödyntämään toisen opiskelijan ohjauksessa omia kokemuksiani klinikasta. Viimeiset potilastyöt olivat haikeita, sillä osa potilaista oli käynyt minulla hoidossa ensimmäisestä harjoittelustani lähtien. Sain monelta kiitosta hyvästä työstä. Sain myös palautetta, että olen kehittynyt taidoissani.

 

Olin oikomishoitoon suuntautuneen shg:n ohjauksessa viimeisessä tk-harjoittelussa. Sain sen aikana tehdä myös potilastöitä itsenäisesti. Tein itse hammaskivenpoistoja. Oikomishoidollisiin toimenpiteisiin osallistuin shg:n seurassa. Lisäksi pääsin harjoittelemaan puudutusta shg:n ja hml:n läsnäollessa. Osallistuin myös diabetes-seminaariin, jossa sain kertoa suun terveydestä ja hoidosta.  Oli hyvä sattuma, että juuri oikomishoitoon suuntautunut shg oli ohjaajani, sillä tein opinnäytetyötä eroosiosta ja oikomishoidosta yhdessä kahden muun opiskelijan kanssa.

 

Tiedot ja taidot ovat karttuneet huimasti omien kokemusten kautta. Harjoitteluissa olen tunnistanut omat vahvuudet ja heikkoudet sekä pystynyt kehittämään itseäni niiden mukaan. On hyvä arvioida omia taitojaan kriittisesti, kuitenkin huomioiden myös ne hyvät puolet. Koulussa meille on monesti muistutettu, että oppiminen jatkuu vielä valmistumisen jälkeen. Tekniikat ja välineet kehittyvät jatkuvasti, joten on hyvä taito pystyä omaksumaan uusia tekniikoita. Olen itse sellainen, että en jää pyörittelemään peukaloitani vaan innostun uuden oppimisesta.